Pikkukeskosuus ei aiheuta väkivaltaisuutta

 

Toisin kuin Espoon perusopetusjohtaja Juha Nurmi (HS 25.5.) sanoo, vaativaa tukea tarvitsevien oppilaiden määrä tai kouluväkivallan lisääntyminen ei voi johtua siitä, että entistä useammat pikkukeskoset selviytyvät elämän alkuvaiheista. 

Pikkukeskosia (eli ennen raskausviikkoa 32 tai alle 1501 g painoisina syntyneitä) on vain noin 0,8 % Suomessa elävänä syntyvistä lapsista eli erittäin vähän. Valitettavasti osa heistäkin vielä menehtyy elämän alkumetreillä. Pikkukeskosia ei siis Espoossakaan ole kuin hyvin marginaalinen määrä oppilaista. Se, että entistä useampi pikkukeskonen saa kasvaa kouluikäiseksi asti, on suuri ilon ja kiitollisuuden aihe, ei yhteiskunnallinen ongelma. 

Suomessa tehdään runsaasti laadukasta keskostutkimusta. Kuten asiantuntijat Petäjä ja Munck (HS 26.5.) kertovat, tutkimustiedosta ei löydy perusteita väitteelle, että nimenomaan keskosuus johtaisi käytöshäiriöihin tai väkivaltaisuuteen. On väärin nostaa keskosina syntyneet lapset syntipukeiksi ongelmassa, jonka syyt ovat muualla. Samalla huomio siirretään pois olennaisesta: siitä, järjestetäänkö lasten tarvitsema tuki kouluissa oikea-aikaisesti ja riittävillä resursseilla. 

On erityisen vahingollista luoda kielteistä mielikuvaa lapsista, joiden elämän alku on ollut poikkeuksellisen hauras. Pikkukeskosten matka kouluikään ei ole ollut itsestäänselvyys ja on vaatinut heiltä, heidän perheiltään ja monilta ammattilaisilta paljon. Tärkeintä olisi huolehtia siitä, että keskosina syntyneet lapset – kuten kaikki muutkin lapset – saavat oikea-aikaista tarvitsemaansa tukea esimerkiksi kognitiivisiin, motorisiin ja kielellisiin haasteisiin, joita heillä on. Tämä on sekä lasten, perheiden että yhteiskunnan etu.

 

Oona Sokka-Falkstedt

puheenjohtaja, keskosvanhempi

Minna Pulla Ylimäki

entinen puheenjohtaja, keskosvanhempi

Heli Kauppinen

entinen puheenjohtaja, keskosvanhempi

Keskosperheiden yhdistys Kevyt